Lähiaikoina Suomessa ollaan tekemässä useita uudistuksia ja lakimuutoksia. Näkyvimpänä niistä lienee sosiaali- ja terveyspalveluihin tehtävät uudistukset, joista keskustellaan jatkuvasti eri medioissa. Puhutuimpien aiheiden joukossa on ollut sote-uudistukset, joiden myötä Suomeen jää vain 12 laajan päivystyksen sairaalaa. Helsingin Sanomissa 13.12 oli uutinen, joka käsitteli aihetta, erityisesti Vaasan keskussairaalan päivystystä koskevia muutoksia. Uutisesta herää kysymys siitä, ovatko kaikki suomalaiset tasavertaisia enää uudistuksen myötä. Hyvänä esimerkkinä lähiaikoina on ollut päivystyksen lakkauttaminen vahvasti ruotsinkielisestä Vaasasta. Uudistuksessa päivystys siirtyy Vaasasta sadan kilometrin päähän, ei niin ruotsinkieliselle Seinäjoelle.

 Kuitenkaan kaikkialla maassa toisen kotimaisen kielen osaaminen tai taito ei ole lainkaan niin vakiintunutta kuin ruotsinkielisellä rannikolla, missä valtaosa suomenkielisistäkin ihmisistä käyttää lähes päivittäin myös ruotsia. Sama tilanne tuskin sadan kilometrin päässä esimerkiksi Seinäjoella. Koska sosiaali- ja terveysalan uudistuksista on kyse, voisivatko ruotsinkieliset saada yhtä laadukasta tai tasavertaista palvelua esimerkiksi vaasalaisille lähimmässä laajanpäivystyksen sairaalassa Seinäjoella?

 Ruotsia puhuvia henkilöitä on tietysti myös Seinäjoella, kuten Suomen kaikissa muissakin kunnissa.Kuitenkin sote-uudistuksessa haasteen ja suurimman kysymyksen luo lähes täysin ruotsinkielisen ja sitä vahvasti taitavan henkilökunnan läsnäolo 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Onhan tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2013 esimerkiksi Vaasan 66 321 asukkaasta 22,7 prosenttia on ollut ruotsinkielisiä, puhumattakaan siitä, kuinka paljon yhteensä koko rannikolla asuu toista virallista kieltämme äidinkielenään käyttäviä. 

 On lähes mahdotonta, että ruotsinkieliset voisivat saada yhtä laadukasta tai tasavertaista palvelua muun muassa onnettomuuden sattuessa sairaalahoidossa. Seinäjoella tuskin pystytään takaamaan jokaisella terveydenhuollon osa-alueella ammattitaitoista ruotsinkielentaitoista henkilökuntaa. Lisähaasteen luo erityisesti se, että vahvasti ruotsinkielistä henkilökuntaa täytyisi olla paikalla 24 tuntia vuoden jokaisena päivänä. Soteuudistusten myötä ruotsinkielisten asema terveydenhuollossa tulee pahimmillaan heikkenemään yhä. Jos ruotsinkielisen terveydenhuollon asema laskee uudistuksen myötä lainkaan onnistuneesti, voidaanko terveydenhuollosta alkaa leikata vieläkin enemmän?

Tuskin on mahdollista pitää jatkuvasti täydellisesti ruotsia puhuvaa ja ymmärtävää henkilökuntaa jokaisella osa-alueella. Ruotsinkieliset voivat kokea saavansa epätasa-arvoista kohtelua suomenkielisiin verrattuna erityisesti silloin, kun apua kaivattaisiin kiperimmin tai päivystykseen päätyy hengenvaarassa oleva potilas. Tämä asettaakin suomenkieliset ja ruotsinkieliset eriarvoiseen asemaan.

 Useiden tutkimusten mukaan on osoitettavissa, ettei ihminen kykene shokkitilanteessa aina toimimaan järkevästi tai puhumaan täysin selkeästi. Päivystysmatkan pidentyessä hoitoon tuskin hakeudutaan yhtä usein kuin aiemmin ja potilaan tilanne voi olla entistä heikompi. Kun matka pitenee huomattavasti, myös kynnys hoitoon hakeutumiseen kasvaa. Loukkaantunut potilas voi olla shokissa eikä puhu ehkä yhtä selkeästi kuin tavallisesti. Ruotsinkieltä harvoin käyttävä, ei niin vahvalla osaamistaidolla varustettu hoitohenkilökuntaan kuuluva ei välttämättä saa puheesta selvää tai paikalle ei saada kieltä hyvin osaavaa henkilöä.

 Valtaosa ruotsinkielisistä suomalaisista osaa ainakin auttavasti myös suomea, voi sanavarasto tulla heilläkin vastaan, ihan samalla tavalla kuin suomenkielisillä, mutta ruotsia jonkin verran puhuvilla. Uudistuksia tehdessä kun tulisi muistaa myös ruotsinkielisten tasavertainen asema suomen kansalaisina.